Keskiviikkokerho osa 2 - naisten syrjintää?

Keskiviikkokerho nousi jälleen otsikoihin Elina Grundströmin Helsingin Sanomiin kirjoittaman kolumnin nostamana. Kerho elää edelleen ja voi hyvin, vaikka sen puheenjohtajan, Johannes Koroman, mukaan "kerhon vaikutusvalta on nykyisin kovin vähäinen". Grundströmiä ja joitain muitakin riepoo edelleen se, ettei naisia oteta kerhon jäseniksi. Ilkeämielinen henkilö huomauttaisi, että Grundströmin mielestä suurin synti ei ole kabinetteihin piiloutuva korruptio, vaan se, etteivät naiset pääse porsastelemaan samaan sikolättiin. 

Keskiviikokerhon jäsenhankinta on kiistämättä naisia syrjivä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kerho käyttäisi valtaansa sortaakseen naisia. Kerhon jäsenet eivät ole profiloituneet julkisuudessa mitenkään erityisen naisvastaisiksi, tai tehneet tahi ajaneet naisvastaisia päätöksiä. Kuten keskiviikkokerhon puheenjohtaja Koromakin asian ilmaisee, kyse on lähinnä perinteen kunnioittamisesta (tästä perinteestä ollaan mahdollisesti luopumassa). Jos naisten syrjintä tai sortaminen oikeasti olisi kerhon asialistalla, sen voidaan katsoa epäonnistuneen tavoitteessaan surkeasti. Sodanjälkeisessä Suomessa naisten asema on parantunut tasaisesen varmasti jokaisella vuosikymmenellä. Sen sijaan Koroman väite, jonka mukaan kerhon valta poliittisessa päätöksenteossa olisi kaventunut sitten 1960-luvun, on hassu. Hänen vastauksensa Grundströmille kerhon vallasta on seuraava:

"Grundströmin kirjoituksessa on sellainen erikoinen piirre, että kirjoittaja näyttää toivovan, että Keskiviikkokerho tekisi yhteiskunnallisia päätöksiä, kuten se teki 1960-luvulla, muodostaisi yhteiskunnallista konsensusta maan talouspoliittisesta ja poliittisesta linjasta", puheenjohtaja Koroma pohtii.

"Se on vanhanaikainen ajatus, nykyisin on parlamentarismin annettava hoitaa tehtävänsä. Poliittisen linjan muodostamisessa Keskiviikkokerho ei ole merkittävä tekijä, se on oman aikansa tuote".

 Korostettu kohta on hurjan mielenkiintoinen. Minun on myönnettävä, etten ole politiikan asiantuntija, enkä ollut vielä edes syntynyt 60-luvulla, mutta ei poliittinen päätöksenteko ole mihinkään muuttunut noilta ajoilta. Lausahdus lienee myös hienovarainen synnintunnustus. Suomessa vallitsee eräänlainen poliittinen konsensus ja puolueiden sisällä (varsinkin äänestyksissä näkyvä) vahva ryhmäkuri. Olisi hölmöä kuvitella, että kerholaisten yhteiset keskustelut yhteiskunnallisista asioista eivät ohjaisi kerhoon kuuluvien poliitikkojen ajattelua ainakin jossain määrin. Grundstömin kolumnissa kerholaisia kutsutaan oikeansuuntaisesti "ukoiksi, jotka ovat lukeneet samat kansantaloustieteen kirjat ja ajattelevat samalla tavalla". Koheesio lisää koheesiota. Keskiviikkokerhon tapauksessa konsensuspoliitikoinnista eivät kärsi naiset, vaan ne joiden poliittinen agenda ei kerhon pirtaan sovi.

Mitä vikaa koulujärjestelmässä?

Lähestytäänpä illan aihetta tällä kertaa huumorin ja liioittelun avulla.

Vuodet 1978 ja 2013 vertailussa 

Tilanne: Juhani parkkeeraa autonsa koulun pihalle. Takapenkillä on kivääri kauniisti kotelossaan.
1978 - Rehtori tulee paikalle, tutkiskelee Juhanin asetta ja näyttää sitten omansa.
2013 - Koulussa tapahtuu yleishälytys. Oppilaat lukitaan luokkiinsa. Rehtori hälyttää paikalle ATARI-ryhmän, joka vie Juhanin pois. Tunnin kuluttua paikalla on Punaisen Ristin, kirkon, lasten- ja nuortenpsykiatrian kriisiryhmät antamassa kriisiapua järkyttyneille oppilaille ja opettajille. Loppuviikosta Suomi24 avaa vielä oman kriisichattinsa.  

Tilanne: Jorma ja Matti tappelevat oikein kunnolla koulun jälkeen.
1978 - Porukkaa saapuu paikalle katsomaan. Matti voittaa ja Jorma myöntää asian. Pojat kättelevät ja ovat tästedes parhaita kavereita. Ketään ei syytetä, ei tuomita eikä eroteta koulusta.
2013 - Soitetaan poliisille, joka saapuu paikalle koirien kanssa. Molemmat pidätetään ja erotetaan koulusta määräajaksi. Molemmat saavat syytteen vaikka Jorma aloitti koko tappelun..  

Tilanne: Pikku Ville ei pysy paikallaan luokassa vaan häiritsee koko ajan.
1978 - Ville lähetetään rehtorin kansliaan, missä rehtori soittaa vanhemmille. Isä hakee Villen kotiin ja antaa Villelle selkäsaunan. Seuraavasta päivästä lähtien Ville istuu kiltisti luokassa eikä häiritse muita. Villestä tulee isona menestyvä lääkäri.
2013 - Oppilashuolto on huolissaan Villen käyttäytymisestä ja selvittää asiaa kolme vuotta. Villellä todetaan ADHD ja opettajat ihmettelevät miksei Villelle saatu koko peruskoulun aikana henkilökohtaista avustajaa. Onneksi Ville kuitenkin siirretään erityisopetukseen, joten kunta saa Villestä enemmän rahaa valtiolta. Villestä tulee isona sosiaalitukien käytön ammattilainen. 

... 

Tilanne: Maija kärsii päänsärystä, kantaa kouluun omat lääkkeensä ja ottaa ne välitunnilla.
1978 - Maija pystyy olemaan koko koulupäivän koulussa ja oppii uusia asioita.
2013 - Rehtori soittaa paikalle poliisin ja huumekoiran. Maijalle tehdään huumetesti, jonka tuloksia ei kerrota kenellekään. Maija ja vanhemmat velvoitetaan käymään huostaanoton uhalla perheterapiassa. Maijan äidin määräaikainen työsuhde jätetään uusimatta, koska perheneuvolasta saa aikoja vain sellaiseen aikaan, jolloin Maijan äidin pitäisi olla töissä. 

Tilanne: Valde saa ehdot englannista.
1978: Valde lähtee isänsä mukaan Ruotsiin, jossa alkaa kasvattaa ravihevosia.
2013: Eduskunnan vähemmistöasiamies syyttää koululaitosta vähemmistöjä syrjiväksi. Englanninopettaja joutuu burnoutlomalle, jolta ei enää koskaan palaa töihin. Sijainen antaa oppilashuoltotyöryhmän pyynnöstä Valdelle englannista 6:n, jotta Valde pääsisi haluamalleen linjalle amikseen. Kun ammattikoulua on käyty viikko, Valde lähtee isänsä kanssa Ruotsiin, jossa alkaa kasvattaa ravihevosia. (Riemurasia)

 Mutta mikä se aihe olikaan?

Homoseksuaalisuus on syntiä

Hampaankolosta: Vihapuhe kuriin - lopullisesti

Johanna Korhonen teki tutkintapyynnön häneen kohdistuneesta räikeästä kirjoittelusta. Tapaus liittyy Seurakuntalainen.fi -sivustolla käytyyn keskusteluun, jossa esiintyi Korhosen mielestä uskonnollista vihapuhetta.

Tapaus aiheuttaa minussa lähes yksinomaan lamaannuttavaa väsymystä. Ihmettelen kuinka julkisuuden henkilö ei ole sisäistänyt, että tämä herättää ihmisissä voimakkaitakin tunteita ja mielipiteitä, tai että netissä on tapana sanoa asiat tylysti ja suoraan. En ole lukenut käytyä keskustelua, enkä perehtynyt Korhosen kannanottoon Jalovaara-caustiin liittyen, mutta tapani mukaan kommentoin silti. Turun Sanomien mukaan muun muassa Korhosen oma seksuaalinen suuntautuminen on aiheuttanut närää. Korhonen on Vantaan kirkkovaltuuston jäsen, ja asemansa vuoksi hänen sanomisiaan ja toimiaan tulee saada arvostella julkisesti ja ankarastikin. Julkihomoseksuaalina hän ei voi myöskään olettaa, että muut eivät saisi ottaa kantaa hänen sukupuoliseen suhtautumiseensa, sillä hän on tuonut sen julki näkyvästi ja toistuvasti. Se Korhosesta.

Poliisiammattikorkeakoulun Viharikosraportin (2011) mukaan edellisenä vuonna poliisille oli jätetty yksi tutkintapyyntö siksi, että jossain internetkirjoituksessa oli todettu homoseksuaalisuuden olevan syntiä.

Varsinaisten rikosilmoitusten lisäksi tarkasteluvuoden aineistosta löytyi
viisi sellaista muu tutkinta -ilmoitusta, joissa oli seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä vihamotiivi. Yksi ilmoitus koski seksuaalivähemmistöjen
asiaa ajavalle järjestölle lähetettyä, uhkaavaa kirjettä. Kolme ilmoitusta
oli tehty internetissä olleista tai sähköpostitse lähetetyistä kirjoituksista.
Eräässä tapauksessa ilmoittaja pyysi tutkimaan, onko internetissä olleessa
kirjoituksessa syyllistytty rikokseen. Kirjoituksessa todettiin, että ”homoseksuaalisuus on syntiä”. (s. 76)

Näin massiiviseen herkkähipiäisyyteen auttaa vain karaiseminen. Siksi toistan tuntemattomaksi jääneen nettisoturin teesin perustelujen kera:

Homoseksuaalisuus on Raamatun mukaan syntiä. Ymmärrän sen tarkoittavan sitä, että homoseksuaalisen taipumuksen toteuttaminen elämässään on Jumalan tahdon vastaista ja hänen mielestään irstasta. Kuitenkin samaan aikaan on totta, että Jumalan rakkaus ja Jeesuksen sovitustyö kuuluu homoseksuaaleillekin, eikä homoseksuaalisen taipumuksen toteuttaminen ole sen ihmeellisempi synti kuin vaikkapa aviorikos. Tästä huolimatta en pidä sopivana, että homoseksuaalista taipumusta toteuttava ihminen toimii kirkon luottamustoimessa.

Rasistinen suomenkieli

Oletko kuullut rasismista? En minäkään ennen vuodenvaihdetta ja tätä skandaalia. Pitkään tuumailtuani olen tullut siihen lopputulokseen että suomalainen rasismi on maailman kauheinta rasismia, ja se johtuu suomenkielen suunnattomasta rasismipotentiaalista. Rasismi on koodattu kielemme juuriin lähtemättömästi.

Persoonapronomineihin (en niitä tässä kehtaa toistaa) on pakattu suorastaan syrjivä ja rasistinen lajittelujärjestelmä. Kirjoitan niistä tässä vain viittauksin, etten syyllisty kenenkään sortamiseen. Ainoastaan yksikön kolmannen persoonan muoto ja teitittelymuoto "Te" ovat vapaita tästä arvolatauksesta, eli vain niillä on mahdollista viitata toiseen ("toinen"-sana sisältää suuria arvolatauksia) yksilöön alentamatta häntä tai korottamatta itseä toisen ("toinen"-sana sisältää suuria arvolatauksia) yläpuolelle. Yksikön toisen persoonan muoto on jo pitkään tunnettu psykologien keskuudessa hyökkääviä asenteita viestivänä puhemuotona, eivätkä muutkaan persoonapronominit ole yhtään parempia.

Lukekaa mitä viisaammat ovat kirjoittaneet aiheesta "Me ja muut" (viimeisen linkin s.2). Persoonapronominit tulee kieltää!

Suomalaisesta rasismikeskustelusta

Ehkäpä Persun Pelosta johtuen Helsingin Sanomat julkaisi vuoden viimeisessä sunnuntainumerossaan Umayya Abu-Hannan haastattelun, jossa tämä kritisoi kovin sanoin suomalaista arkipäivän rasismia. Suomi ei  ole rasismista vapaa maa, mutta onneksi rasistiset rikokset ovat meillä verrattain harvinaisia. Paljon enemmän on nimittelyä, tuijottamista ja muuta sanatonta viestintää mikä ei varmasti tunnu kivalta, mutta joka ei välttämättä itsessään ole rasismia, vaan menee osittain yleisen kusipäisyyden ja käytöstapojen puutteen piikkiin.

Tästä syystä Abu-Hannan kritiikki ampuu ohi. Ulla Appelsinin vastine Ilta-Sanomissa käsitteli ansiokkaasti niitä asioita jotka esitetyssä kritiikissä ovat pielessä. Appelsin kysyy onko oikein leimata koko suomalainen kulttuuri rasistiseksi muutamien höperöiden ja moukkamaisten ihmisten takia? Omasta mielestäni Abu-Hanna vaikuttaa valittajalta. Ei siksi, ettäkö huutelua pitäisi sietää, vaan siksi että hän yleistää omat huonot kokemuksensa koskemaan kaikkia ja kaikkea suomalaista. Niin kuin Appelsin muistuttaa, Abu-Hanna on saanut suomelta varsin paljon - jopa oman adoptiolapsensa.

Muutamassa tunnissa Abu-Hannan haastattelusta tuli ilmö. Ihmiset jakoivat sitä sosiaalisessa mediassa, ja siitä keskusteltiin (ja keskustellaan) keskustelupalstoilla raivokkaasti. Juttu nousi kahdessa päivässä Helsingin Sanomien vuoden luetuimmaksi artikkeliksi (mitähän se kertoo Hesarin juttujen tasosta). Ja kuten tavallista, kolumnistit, pääkirjoittajat ja maallikot (niin kuin minä) alkoivat "julkisen keskustelun" rasismista Suomessa. Jopa Suomen somaliliiton puheenjohtaja Arshe Said toivotti keskustelun tervetulleeksi, koska "tämä on juuri sellaista yhteiskunnallista keskustelua, joka Suomesta puuttuu". Näyttää pikemminkin siltä että tämä on sitä ainoata keskustelua jota Suomessa käydään.

Hilpeimmän näkökulman esitti Ruben Stiller Ylen blogissaan. Kolumnin härskiys tulee parhaiten esiin kun sen toimijat vaihdetaan luovasti päikseen. Nappasin teksistä pienen palan ja esitän sen tässä - muutettavat muuttaen. Alkuperäinen ja tärvelemätön teksti löytyy Rubenin blogista.

Matti on kieltämättä syyllistynyt majesteettirikokseen. Hän ei halua näytellä iloisesti taputtavan maksajan osaa suomalaisessa maahanmuuttosirkuksessa.
Hän ei joka toisessa lauseessa kerro, miten paljon rakastaa tummaihoisia, Nelson Mandelaa sekä eksoottisia makuja ja rytmejä. Eikä hän osta Ilta-Sanomien erikoisnumeroita joissa tuoksuu khat ja monikulttuuri.
Tämä tietysti kuohuttaa Kukkahattua, jonka lehti palaa säännöllisin väliajoin Monikulttuurin Autuuteen. Autuudessa asuva Kukkahattu näkee maahanmuuttajien maineen olevan taas vaarassa, vetää herneen nenäänsä ja leimaa Matin rasistiksi, joka liioittelee ulkomaalaisten osuutta rikostilastoissa.

Keskustelu jatkuu. Abu-Hanna syytti suomalaisia herkkähipiäisiksi, Appelsinia syytettiin vastuuttomuudesta ja blogistit...