Rasistinen suomenkieli

Oletko kuullut rasismista? En minäkään ennen vuodenvaihdetta ja tätä skandaalia. Pitkään tuumailtuani olen tullut siihen lopputulokseen että suomalainen rasismi on maailman kauheinta rasismia, ja se johtuu suomenkielen suunnattomasta rasismipotentiaalista. Rasismi on koodattu kielemme juuriin lähtemättömästi.

Persoonapronomineihin (en niitä tässä kehtaa toistaa) on pakattu suorastaan syrjivä ja rasistinen lajittelujärjestelmä. Kirjoitan niistä tässä vain viittauksin, etten syyllisty kenenkään sortamiseen. Ainoastaan yksikön kolmannen persoonan muoto ja teitittelymuoto "Te" ovat vapaita tästä arvolatauksesta, eli vain niillä on mahdollista viitata toiseen ("toinen"-sana sisältää suuria arvolatauksia) yksilöön alentamatta häntä tai korottamatta itseä toisen ("toinen"-sana sisältää suuria arvolatauksia) yläpuolelle. Yksikön toisen persoonan muoto on jo pitkään tunnettu psykologien keskuudessa hyökkääviä asenteita viestivänä puhemuotona, eivätkä muutkaan persoonapronominit ole yhtään parempia.

Lukekaa mitä viisaammat ovat kirjoittaneet aiheesta "Me ja muut" (viimeisen linkin s.2). Persoonapronominit tulee kieltää!

Suomalaisesta rasismikeskustelusta

Ehkäpä Persun Pelosta johtuen Helsingin Sanomat julkaisi vuoden viimeisessä sunnuntainumerossaan Umayya Abu-Hannan haastattelun, jossa tämä kritisoi kovin sanoin suomalaista arkipäivän rasismia. Suomi ei  ole rasismista vapaa maa, mutta onneksi rasistiset rikokset ovat meillä verrattain harvinaisia. Paljon enemmän on nimittelyä, tuijottamista ja muuta sanatonta viestintää mikä ei varmasti tunnu kivalta, mutta joka ei välttämättä itsessään ole rasismia, vaan menee osittain yleisen kusipäisyyden ja käytöstapojen puutteen piikkiin.

Tästä syystä Abu-Hannan kritiikki ampuu ohi. Ulla Appelsinin vastine Ilta-Sanomissa käsitteli ansiokkaasti niitä asioita jotka esitetyssä kritiikissä ovat pielessä. Appelsin kysyy onko oikein leimata koko suomalainen kulttuuri rasistiseksi muutamien höperöiden ja moukkamaisten ihmisten takia? Omasta mielestäni Abu-Hanna vaikuttaa valittajalta. Ei siksi, ettäkö huutelua pitäisi sietää, vaan siksi että hän yleistää omat huonot kokemuksensa koskemaan kaikkia ja kaikkea suomalaista. Niin kuin Appelsin muistuttaa, Abu-Hanna on saanut suomelta varsin paljon - jopa oman adoptiolapsensa.

Muutamassa tunnissa Abu-Hannan haastattelusta tuli ilmö. Ihmiset jakoivat sitä sosiaalisessa mediassa, ja siitä keskusteltiin (ja keskustellaan) keskustelupalstoilla raivokkaasti. Juttu nousi kahdessa päivässä Helsingin Sanomien vuoden luetuimmaksi artikkeliksi (mitähän se kertoo Hesarin juttujen tasosta). Ja kuten tavallista, kolumnistit, pääkirjoittajat ja maallikot (niin kuin minä) alkoivat "julkisen keskustelun" rasismista Suomessa. Jopa Suomen somaliliiton puheenjohtaja Arshe Said toivotti keskustelun tervetulleeksi, koska "tämä on juuri sellaista yhteiskunnallista keskustelua, joka Suomesta puuttuu". Näyttää pikemminkin siltä että tämä on sitä ainoata keskustelua jota Suomessa käydään.

Hilpeimmän näkökulman esitti Ruben Stiller Ylen blogissaan. Kolumnin härskiys tulee parhaiten esiin kun sen toimijat vaihdetaan luovasti päikseen. Nappasin teksistä pienen palan ja esitän sen tässä - muutettavat muuttaen. Alkuperäinen ja tärvelemätön teksti löytyy Rubenin blogista.

Matti on kieltämättä syyllistynyt majesteettirikokseen. Hän ei halua näytellä iloisesti taputtavan maksajan osaa suomalaisessa maahanmuuttosirkuksessa.
Hän ei joka toisessa lauseessa kerro, miten paljon rakastaa tummaihoisia, Nelson Mandelaa sekä eksoottisia makuja ja rytmejä. Eikä hän osta Ilta-Sanomien erikoisnumeroita joissa tuoksuu khat ja monikulttuuri.
Tämä tietysti kuohuttaa Kukkahattua, jonka lehti palaa säännöllisin väliajoin Monikulttuurin Autuuteen. Autuudessa asuva Kukkahattu näkee maahanmuuttajien maineen olevan taas vaarassa, vetää herneen nenäänsä ja leimaa Matin rasistiksi, joka liioittelee ulkomaalaisten osuutta rikostilastoissa.

Keskustelu jatkuu. Abu-Hanna syytti suomalaisia herkkähipiäisiksi, Appelsinia syytettiin vastuuttomuudesta ja blogistit...