Imettäminen oli nähty naisen rooliksi sekä lapsen ja äidin yhteiseksi ajaksi ja tekemiseksi. Tämä herätti pohdintaa, että mikä mahtaisi olla isän korvaava toimi lapsen elämässä. Joku oli ehdottanut, että isä voisi kylvettää lastaan.
Sukupuolentutkimuksessa käsite "tuottaminen" on yhdistetty sellaisiin entiteetteihin kuin mieheys, naiseus, vanhemmuus ja seksuaalisuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi naiseus on naisen roolin tuottamista ilmein, sanavalinnoin, liikkein, elein ja toiminnalla. Niin kuin sukupuolentutkimuksessa usein, tuottaminen voidaan ymmärtää monella, jopa keskenään ristiriitaisella tavalla, mutta perusidea on jotakuinkin se, että olet nainen tai äiti koska käyttäydyt kuin naisen tai äidin kuuluu. Tästä seuraa, että vanhemmuus - äitiys ja isyys - on jotain dynaamista, ja mikäli äidin tai isän identiteetti ei tunnu oikealta, sitä voi dekonstruoida haluamakseen puuttumalla identiteetin (roolin) tuottamisen tapoihin.
Dynaamisuuden taakka on se, että jos henkilö ei pääse tuottamaan rooliaan isänä jonkin syyn (esimerksiksi maitorauhasten puuttumisen) takia, hän ei siinä suhteessa voi olla isä, vaan tarvitsee jonkin - vaikka kuinka keksityn tai keinotekoisen - korvikkeen jota tuottaa. Eli jos et voi tuottaa isyyttäsi, et ole isä.
Meitä käyty keskustelu huvitti. Ymmärrämme vanhemmuuden - äitiyden ja isyyden - olevan pikemminkin staattista ja itseolevaista sikäli, että mielestämme ihminen voi olla vanhempi ilman että hän koskaan pääsee toteuttamaan tai tuottamaan omaa vanhemmuuttaan. Tällä en tarkoita sitä, että ihmisen käsitys vaikkapa vanhemmuudestaan olisi läpi elämän muuttumaton kokemus, vaan sitä, että vanhemmuudesta seuraa vanhemmuuden tekoja. Syllogismina käy kristillinen synnin ja syntisyyden suhde. Ihminen ei ole syntinen siksi, että hän tekee syntiä, vaan hän tekee syntiä siksi että hän on syntinen. Vanhemmuuden tuottaminen ei ole vanhemmuuden substanssia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti