keskiviikko 8. elokuuta 2012

Kultainen kahle

Törmäsin Facebookiin ensimmäisen kerran loppuvuodesta 2007. Ajankohta natsaa hyvin yhteen muun suomalaisen kehityksen kanssa. Itselleni Facebookin käyttö on luontevaa ja palkitsevaa, karsastan tosin kymmeniä pelisovelluskutsuja joita ystäviltäni saan. Facebook on ilmiö. Sen elinkaaresta on turha sanoa tässä vaiheessa mitään, mutta vaikuttaa siltä, että sosiaalinen media on tullut jäädäkseen.

Luin Iltalehden uutisen jossa referoitiin Daily Mailin uutista, jossa taas referoitiin Der Tagesspiegelin uutista jonka mukaan Anders Breivikiä ja Batmanin ensi-illan ampujaa James Holmesia yhdistää Facebook-profiilin puute. (Jotain suomalaisen journalismin tasosta kertoo se, että Der Tagesspiegelin nimi oli kirjoitettu väärin Daily Mailin artikkeliin, josta virhe oli kopioitu Iltalehden uutiseen tarkistamatta. Saksalainen lehti on ilmeisesti Iltalehden toimittajalle vieras. Niin minullekin, mutta en ole toimittaja. Itse en löytänyt Der Tagesspiegelin juttua huonon saksankielentaidon takia.) Iltalehden ja Daily Mailin referaatin mukaan saksalaislehden artikkelissa arveltiin Facebookin käytön olevan merkki terveistä sosiaalisista verkostoista. Psykologit puolestaan ovat havainneet, että yksi massamurhaajia yhdistävä tekijä on oikeiden ystävien puute. Näin Facebookittomuus voisi olla yksi massamurhaajan tuntomerkki.

Facebookista alkaa tulla normi siinä määrin, että sitä on näemmä alettu käyttää seulonnan kriteerinä epäsosiaalisia ihmisiä metsästettäessä. Forbes.comin kolumnin mukaan Facebookittomuus saattaa esimerkiksi herättää työnantajan epäilykset siitä onko henkilöllä jotain salattavaa taustassaan. Der Tagesspiegel meni vielä pidemmälle yrittäessään vetää viivaa massamurhaajien ja sosiaalisesta mediasta pois jättäytyvien ihmisten välille. Onneksi Facebook-profiilin puute ei varmasti ole ainoa kriteeri jolla psykopaatteja & co. seulotaan, mutta sosiaalisen median normalisoituminen herättää joitain ajatuksia...

Facebookilla on maailmanlaajuisesti yli 900 miljoonaa käyttäjää. Se siis on normi korkeintaan länsimaissa - jos täälläkään. Koko sosiaalisella medialla on tietenkin paljon enemmän käyttäjiä, mutta sosiaalisen median määrittely on hyvin vaikeaa. Sosiaalisen median tarpeen voi hoitaa jokin muu sosiaalinen verkosto - esimerkiksi jokin harrasteryhmä, kuten partio, jääkiekko tai Martat. Näissä kaikissa ihmisten välinen vuorovaikutus ja verkostoituminen on isossa asemassa, ja pärjääminen edellyttää sosiaalisia taitoja. Sosiaalinen media on vain erittäin näkyvä versio sosiaalisista verkostoista.

Jos sosiaaliseen mediaan kuulumattomuutta aletaan pitää epänormaalina, siihen kuulumattomuuden syitä yksinkertaistetaan rankalla kädellä. Sosiaalisen median käyttö edellyttää hyvää tietotekniikan osaamista. Kaikilla ei tätä ole. Toinen syy jättäytyä sosiaalisen median ulkopuolelle on tietoturva. Facebook voidaan nähdä tietoturvariskinä.

Jos joskus poistun Facebookista tai rajoitan muuten näkyvyyttäni sosiaalisessa mediassa, suurin syy siihen on yksityisyyden suoja. En halua asettaa itseäni liian näkyville, enkä halua että yksityisistä asioistani tietää suuri joukko ihmisiä. Ja kyllä - haluan piilottaa asioita myös työnantajaltani.

2 kommenttia:

  1. Minulla on FB-tili, koska sillä pääsee muuhunkin mediaan, esim. Spotify-sivulle. Kun kävin sivuillani muutaman kuukauden poissaolon jälkeen, sinne olivat ilmestyneet näkyviin kaikki Spotify-linkit, joilla olin käynyt. Mitä se kenellekään kuuluu? Minusta se menee jo liian pitkälle. En enää tykkää mistään, koska tykkäämisetkin jäävät Facebookiin. Minusta Facebook alkaa olla jo häirikkö, ja harkitsen luopumista. Siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

    Kuka neuvoisi, kuinka liikkua netissä ilman että siitä jäisi minkäänlaisia jälkiä?

    VastaaPoista
  2. Hei Anonyymi! Valitettavasti kaikesta liikenteestä netissä jää jälki johonkin. Omaa yksityisyyttä pystyy parantamaan tutustumalla tarkkaan siihen mitkä ohjelmat kommunikoivat keskenään, kirjautumalla ulos palveluista (facebook, gmail jne) kun niitä ei käytä, ja pitämällä huolta tietoturvastaan.

    Facebookin osakkeen arvon romahdus oli mielestäni oiva näpäytys ja opetus yritykselle siitä ettã edes Facebook ei ole ikuinen.

    VastaaPoista